Niin koittaa pian syksy, lehdet alkaa tippumaan ja traktorit suhaa edes takaisin. Meidän kylässä syksy näkyy todella varahin, koska peltotyöt alkavat heti ja puimurit kuuluvat katukuvaan heti aamukasteen häivyttyä.
Kesä on mennyt kivasti, nopeasti ja nautiskellen. Toki melkoisesti ollaan töitäkin tehty ja jänniäkin aikoja eletty. Suomi tuntuu melkein kuin unohtaneen koko koronan, festareitakin (pienimpiä) on järjestetty ja juhliakin on saanut pitää.
Ystävieni piti järjestää häät nyt alkusyksystä, mutta siirsivät niitä vuodella. Harmittaa tottakai heidän puolestaan kovasti, koska nyt olisi vaikuttanut siltä, että ne olisikin voinut pitää. Kuitenkin varmuus ennen kaikkea, eiväthän he tahdo juhlaväkeä sairastuttaa ja kuuluu häiden suunnittelun olla sellaista ihanaa aikaa, eikä stressiä taudeista. Aika näyttää miltä ensi vuoden hääsuunnitelmat vaikuttavat. Kaikki tsemppi heille kuitenkin ja lupaan osallistua häihin sitten kun ne vietetään sekä juhlia kahden vuoden edestä.
Syksy on tuonut myös paljon jänniä juttuja firmankin osalta, rahoituksia olen hakenut applikaatiolle. Niitä kuitenkaan saamatta, syitä en kyllä ymmärrä alkuunkaan, mutta minkäs minä päättäville tahoille voin. Mietin suuresti mikä voisi olla sellainen uusi innovaatio maaseudulta mikä tuen saisi. Kriteereinä on sanottu esimerkiksi pienyrittäjyys ja digitalisoituminen, peruspalveluiden kehittäminen ja viestintä, kehitystyö ja työllistääkö hanke muita henkilöitä/auttaako se ketään työllistymään. Omasta mielestäni oma projektini omaa monetkin näistä piirteistä, mutta kuulemma meidän kylässämme niin moni muu firma on jo saanut tuen, että rahaa täytyy jakaa muillekin kunnille. Tälle en tietenkään voi mitään ja pesen käteni rahoituksista, toteutan projektini omin varoin ja näytän että kyllä minä yksinkin pärjään.
Applikaation koodailu etenee, toki se on ollut myös hieman jäissäkin nyt kun olen koulua käynyt. Tai on sitä taustalla koodailtu, mutta muu työ on jäänyt nyt kun opiskellut ja opetellut uutta. Lintuaiheinen maskotti onnistuu, toki lupasin että ystäväni saa tehdä sen ihan siinä aikataulussa kuin kerkiää. Logot alkaa olemaan melkolailla valmiit, nettisivuja oirepäiväkirjalle aloitan tekemään myöskin sekä paluuta päivätyöhön suunnittelen jo tarhahakemuksia kirjoitellen.
Melkoista haipakkaa tämä kyllä on ollut, eikä tämä tästä varmastikaan muuksi muutu vähään aikaan. Varmasti vauhti vaan kasvaa ja pian olen taas uusien haasteiden äärellä.
Nyt täytyy miettiä applikaation värimaailmaa, sommittelua, tuotteen ehdot täytyy kirjoittaa, lakimiehelle soittaa, kirjanpitäjän kanssa käydä asioita läpi ja tehdä markkinointimateriaaleja. Ideioita on todella paljon, melkein liikaakin, nyt kun vaan kerkiän toteuttamaan kaikki niin olen onnellinen!
Matkakuumekin alkaa taas nostaan päätään kun korona rauhoittunut, tiedän ettei ulkomaille tule lähdettyä moniin vuosiin, mutta saahan sitä unelmoida. On ehkä itsensä kiduttamista, mutta katselen matkanjärjestäjien sivuja haaveillen, tutkien hintoja (onko ne nousussa vai laskussa, kuinka korona vaikuttaa… ), mihin ensimmäisenä lähtisimme ja mitä tahtoisin kokea. Italia kuullostaa enemmän kuin ihanalta, siellä olimme muutama vuosi sitten miehen kanssa ystävien häissä ja ajoimme autolla läpi Italian. Sydämen se kyllä vei ja toistenkin sinne tahdotaan! On se vaan niin kaunis maa ja hyvää ruokaa, sekä tietysti mahtavia viinejä.
Näihin tunnelmiin ja ajatuksiin, haaveiluihin sekä unelmiin.
– Janina –
Apuna yrityksesi arkeen 