Kesä tuli, kotikoulu ohi!

Voiko kukaan olla enää onnellisempi kuin minä kotikoulun loputtua! Olin niin väsyksissä, halusin vain keskittyä vauva-arkeen ja elää rennosti, edes hetken.. Kuluttavaa sanoisinko… En tee tätä enää koskaan, ehkä..

Viimeiset kuukaudet olivat yksiä elämäni kuormittavimmista. Kotikoulun alku tuntuu tällä hetkellä lastenleikiltä, viimeiset viikot helvetiltä. Meillä kaikilla alkoi tulemaan jo etäkoulu väsymystä, muutoinkin tilanne alkoi tuntumaan luissa ja ytimissä. Turhautumista, ikävää ja uupumista.

Kaikki kaipasivat ystäviään, opettajia, työkavereita ja etenkin perhettä, niitä läheisiä, joita ei oltu nähty moniin kuukausiin. Bonuslapseni kaipasivat äitiään, ymmärtäähän tuon. Olimme sopineet, että pidämme lapset koko tämän ajan meillä viikonloppuja myöden, koska äidin paikkakunnalla koronaa oli enemmän, meidän kylässämme ei lainkaan. Voin sanoa, että olin ylpeä lapsista sekä lasten äidistä, kun olivat näinkin pitkään erossa toisistaan. Onneksi nykyään on videopuhelut!

Välillä koulunkäynti tuntui todella raskaalta, etenkin kun opettajien opetustyylit poikkesivat toisistaan erittäin paljon. Tällaisessa tilanteessa, toivoisi, että molemmat saisivat saman verran tietokonetehtäviä ja olisi samat aineet samoina päivinä. Mahdoton yhtälö, mutta nykypäivänä lapset ovat kovasti toistensa tehtävistä katkeria, ”miksi toisella koko päivän tietokonehommia kun minulla ei lainkaan?”- kuului useammin kuin kerran. Tämä loi meillä hieman ristiriitatilanteita, kuitenkin kehitin kannustin järjestelmän jonka avulla päästiin eteenpäin ja sovimme lasten äidin kanssa tsemppipuheluista kun tuli turhautumisen hetkiä. Nämä toimivatkin kivasti ja saatiin koulu pakettiin.

Kun oli viimeinen kotikoulu päivä annoin lasten tuhota tuon suuren seinän kokoisen lukujärjestyksen. Voi sitä ilon määrää kun lapset repivät paperilappuja seinältä, toinen teki niistä pientä silppua, toinen keskittyi repimään mahdollisimman monta irti. En ole itsekään nauttinut sotkemisesta vähään aikaan yhtä paljon. Olimme saaneet kotikoulun päätökseen, ei enää koskaan tätä samaa tilannetta, kiitos.

Toki eihän sitä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, nytkin on puhuttu medioissa, että koulutusta voitaisiin siirtää osittain etäkouluiksi ja asiaan pitää paneutua enemmän jatkoa ajatellen. Olen kehityksen kannalla ja ehdottomasti etäyhteyksiä tulee jatkossakin käyttää, etenkin sairauspoissaolojen aikana olisi hienoa jos lapsi saisi osallistua sängyn pohjalta jaksamisensa mukaan tunnin teoria osuuksiin. Uskon, että se auttaisi suuresti mukana pysymisessä ja oppimisessa.

Nyt on aikaa perheelle, aikaa rauhoittua ja rakastaa

Nyt kuitenkin on aika ottaa rennosti, rauhoittua ja palautua keväästä, joka meni yhdessä hujauksessa. Pakko myöntää, jotta puoliakaan en muista mitä tänä aikana on tapahtunut, etenkin vauva-arki on pyyhkiytynyt mielestäni täysin. Onneksi on kuvia joidenka avulla voin palauttaa edes jotain vauvantuoksuisia hetkiä mieleeni. Tottakai tämä on melko tyypillistä tuoreille äideille, että ensimmäiset vauvakuukaudet ovat yhtä sumua, mutta tuntuu että tämä sumu on hieman sankempaa. Täytyy ottaa aikaa perheelle ja nauttia nyt ilman mitään suoriutumispaineita, ”otetaan relaa ihan 6/5”, niin ku lapset asian tuumasivat.

Itsellä kuitenkin mielessä suorittamattomien töiden lista, joka tuntuu loputtomalta. Ehkä on syytä kirjoittaa kaikki ylös mitä mieleen tulee, jotta tekemättömät työt tulee joskus tehtyä, eivätkä tässä sumussa katoa kuin tuhkana tuuleen.

Tyttö sai nimekseen Ida-Emilia
(ja pari muuta nimeä).

Kaikista eniten meitä on naurattanut, se että, tämä meidän kuopus meinasi jäädä nimettä. Ristiäisiä venytettiin toiveissa, että saisimme pitää ne, mutta koronan vuoksi pidimme sitten nimiäiset videoyhteyksien kautta ja kastamme tytön kirkkoon kunhan korona hieman hellittää. Nimi on nyt onneksi annettu ja juhlat isovanhempien kanssa vietetty. He halusivat osallistua koronaa uhmaten nimiäisiin paikan päällä, joka oli ihanaa! Tämän kunniaksi annoimme heidän ilmoittaa nimen niin, että jokainen sanoi yhden nimistä lukiessaan sen lapusta, jotka heille oli etukäteen annettu. Kyllä oli jännä hetki sukulaisten, kummien ja ystävien kuulla nimi tuolla tavoin. Onneksi otettiin tämä koko touhu videolle, saadaan sitten joskus katsoa ja muistella erikoista tilannetta.

Nyt kuitenkin alan listaamaan näitä tekemättömiä töitä mielestäni ja sen jälkeen otan rennosti, olen pienen loman ansainnut tämän kevään jälkeen. Ja sitten, SITTEN minä aloitan yritystoiminnan pyörittämisen kunnolla.

Rentouttavin terveisin
-Janina ”mä oon niin lomalla” Länsimäki-

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: